Victorian salaisuus

Nyt minun miehenikin tietää mikä salaisuus Victorialla on. Tilasin bikinit Victoria's Secretiltä, vaikken tarkkaan tiennyt, mitä salaisuus edes koski. Hinta oli vain 20 dollaria. Hyvä, ajattelin. Ihan tavalliset kolmiolappubikinit ja vielä mustat.
Otin tietysti nopeammalla toimituksella. Se maksoi eggstraa.
Postikulut olivatkin 40 dollaria.Ja joku käsittelymaksu, en muista paljonko.
Sitten siinä olikin vielä tullimaksu, 28 euroa. Nehän tulivat maksamaan pyöreästi siis ainakin 80 euroa. (Suunnilleen, koskapa en koskaan hintoja paina mieleeni, mutta niin Pupu sanoi.)


Sepä se, Victorian salaisuus! On ne silti ihan kivat bikinit.

Pienet, salaiset kaupungit

Muurahaisten verkostoitunut metropoli on ollut pihallamme kaiken aikaa. Ne ovat kaivaneet tuhansia tunneleita ja niillä on omat valtatiensä, joilla ne marssivat ja välillä tervehtivät toisiaan ravistamalla tuntosarviaan kättelyn tapaan. Niistä ei ole sen suurempaa haittaa, mutta jotkin kaupunginosat asuttavat niitä iljettäviä muurahaiskansan jäseniä, joilla on kellertävä ruumis ja jotka puremisen jälkeen ruiskuttavat perästään kitkerää nestettä.

Pihan leppä on saanut uudisasukkaita sinisistä kuoriaisista, jotka aluksi häädin. Ne lensivät pois Raidin ajamina, vain tullakseen muutaman päivän päästä takaisin. Ne ovat piinanneet leppää kuin valkoinen mies preeriaa. Ovat synnyttäneet jälkeläisiä, jotka etenevät ryhminä, syöden leppää paljaaksi lehti kerrallaan. Luovutin. Eivät ne välitä muista puista. Ehkä ne lähtevät sitten, kun ovat kuluttaneet kaikki lehdet.

Kaksi levyä, jotka ovat jääneet talon rakentamisesta, on unohdettu tontin nurkalle pystyyn sivuttain, nojalleen toisiaan vasten. Niiden raottaminen paljasti lehtokotiloiden kasvavan yhteisön. Kaikenkokoiset ja lajityypillisen limaiset koppietanat ovat liukuneet levyjen pinnalle. Kuumentuessaan auringossa levyt saattavat silti olla ansa, joten annoin niidenkin olla. Helteisen päivän jälkeen löytyi vain kuolleita kotiloita, jotka rapsahtivat irroitettaessa. Sateen jälkeen ne elivät kuin ei olisi hätäpäivää, ojennellen pitkävartisia silmiään, jättäen jälkeensä limavanan. 


Mutta nyt mieleeni iski ajatus, että jos rapsahtaneet etanat eivät olleetkaan kuolleet, vaan olivat jääneet rapeaan tilaan odottamaan sadetta, herätäkseen aina uudestaan... 


Aavekaupunki!

Jos sataa ja juoksee, niin kastuuko silloin vähemmän, kuin jos ei juoksisi?

Tietysti kastuu vähemmän, koska on silloin nopeammin siellä, minne oli juoksemassa, eikä näin ollen tarvitse olla sateessa niin kauan. Mutta jos sataa vaakatasossa, saattaa kyllä auttaa sekin, jos juoksee tuulen suuntaisesti, silloinkin kastuu vähemmän.


Tänään oli ensin oikein lämmintä, mutta sitten alkoi sataa. Olimme jo käyneet elokuvissa, mutta jalat tahtoivat ulos.

Olen käynyt jonkin aikaa juoksemassa Pupun kanssa, vaikka en oikeastaan pidä mistään urheilusta. En jaksa juosta vielä pitkää matkaa, mutta ei se haittaa. Se on kivaa, koska Pupu on kannustava ja lähtee lenkille vaikka sateessa, jos pyydän. Eikä sitä haittaa se, että minun kanssani juostaan hitaasti ja vain pieni lenkki, eikä sellaista, josta puput hyötyvät.

Ja niin me juostiin, niin että yöpuvunhousut kastuivat etupuolelta. Varmaan juoksimme juuri väärään suuntaan vesipisaroihin nähden.

Pihalla pinkeästi

Pihasta löytyy vaikka millä mitalla kaikenlaista pinkkiä. 

Maitohorsma melkein naapurin puolella on pinkki ja siksi se saa kasvaa. Tuoksuvatukka on saanut jäädä myös, (vaikka se onkin hirviökasvi) koska siinä on pinkit kukat.

Ruusut ovat pinkkejä, olkoot nekin vain tuossa rajalla, kun ovat siinä aina ennenkin kasvaneet. Niitä voikin aina silloin tällöin napata yhden ja laittaa kiinni hiuksiin.

Sitten minulla on pioni, siinä on yksi pinkki kukka...

 Ja jokin, jota äiti nimittää laikkulehdeksi, tekee lehtiinsä pinkit päät. Se on lystikäs.

Minun pihani on kuin täynnä pieniä pinkkejä possuja, sen lisäksi, että lapsenikin ovat sellaisia.

Jopa muurahaisenherkkukin on pinkkiä. Voitteko kuvitella miten täydellistä! Kyllä muurahaiset varmasti ilahtuvat!