Hankimme nimittäin myös oikean kuusen, johon olin hankkinut oikeita lasista puhallettuja palloja. Olin aika tyytyväinen, kun sain koristella sitä kaikessa rauhassa, kun Pupu nukkui, noustakseen klo 01 auraamaan talojen pihoja. Tahdoin valvoa siihen asti, että hän lähtee ja mennä vasta sitten nukkumaan.
Ai kuinka tuli hieno! Katsoin tyytyväisenä telkkaria ja keittelin toffeeta. Tunsin itseni oikein sankariksi. Sitten Pupu heräsi, söi tekemääni toffeeta, joi kahvia, ja lähti. Minä kömmin nukkumaan niin hyväntuulisena.
Näin makoisia unia, oikein velloin siellä joulu-unien pyörteessä. Pupunkin mielestä kuusi oli mahtava.
Mutta näinhän siinä tietysti kävi. En ollut edes kuullut, kuinka se kapisen joulukarahka oli mätkähtänyt pitkin pituuttaan ja kuinka lasisten pallojen sirpaleet olivat sinkoutuneet pitkin lattiaa. Kuusen jalka oli mennyt rikki ja sen takia se oli kaatunut.
No, ei minua enää niin paljon ärsytä. Ehkä pitäisi tehdä pipareita.
