Lempiväri

Sanon sen aina olevan punainen, niinkuin se onkin, mutta silti...

Ai niin, juoksu sujuu jo paremmin, en taida päästä mihinkään laivalle.

Lyödäänkö vetoa?

Meillä on Siiselin kanssa veto. 

En ole koskaan ollut hyvä juoksija. En jaksaisi millään, hengästyn ja väsyn nopeasti. Silloin tällöin teen kilometrin lenkin, muttei se tunnu ollenkaan hyvältä, vaan inhottavalta. Sanoin Siiselille, etten usko, että ikinä voisin juosta kilometrin helposti ja niin, että juoksusta tulisi mukavan tuntuista. Löimme siis vetoa. Jos kahden viikon kuluttua kilometrin juoksu yhä tuntuu inhottavalta, Siiseli vie minut laivalle, mutta jos se alkaa selkeästi helpottua, minä kerron kaikille, miten Siiseli oli jälleen kerran taas oikeassa.
Olen lupautunut nyt kahden viikon ajan tekemään Siiselin kuntokuurin mukaisesti. Tänään juoksin puolitoista kilometriä, koska minulle ei etukäteen kerrottu, mitä kautta juostaan ja minkä verran. Aika tyhmää, jos en nyt pääsekään laivalle.

Pihan siniset perunat kukkivat edelleen kovasti ja hätäpäissäni kaivoin yhden satsin ylös. Ne oli aika pieniä, joten kai on pakko pystyä odottamaan vielä.

Ensimmäinen peruna

Perunat olivat tehneet sinisiä kukkia.

Kaivoin kokeeksi.

Löysin! 
Pestynä peruna olikin melkein musta.

Laitoin äkkiä voita pannulle.

Viipaloin perunankin sekaan. Paistuessaan se sinistyi jännittävästi.

Sininen peruna siniseltä lautaselta oli tavallista parempaa, mutta se saattoi johtua myös voista.

Maailman ihanin värjäyspäivä!

Järjestin viime tiistaina värjäyspäivän. Olin kutsunut omaa perhettäni ja värjäilimme paitoja, lakanoita ja mekkoja pihassa. Oli ihanaa, että kaikki oikeasti halusivat tulla ja että kaikki osuivat paikalle samaan aikaan. Siiselistä oli taas hurjasti apua, koska niinhän siinä yleensä käy, että minä saan mahtavia ideoita jotka Siiseli mahdollistaa.

 

Ylimmässä kuvassa on minun ja lasten paidat, neljässä seuraavassa siskon ja siskon tyttären systeemit, sitten seuraavat neljä äidin ja isän. Veljen vaimon systeemit on vielä kuvaamatta, mutta ehkä lisään niistä kuvia sitten kun saadaan.

Sainkin vielä veljen vaimon yhdestä paidasta kuvan, laitan tähän senkin.

Parasta päivässä oli tietysti aivan valtavan hieno perhe!

Herkkujenherkku

Maailman parasta, mitä tiedän (jos aamiaisisista puhutaan) on partaukkojogurtti passionhedelmällä ja hunajalla.

Koska minulla ei tänään muuta asiaa ole, niin tässä vielä vertailun vuoksi äitin kesäkurppa alapuolella ja minun kesäkurppa oikealla. Laatikot (eli jonkinlaiset kompostit) ovat melko samankokoiset.

Jotain minun on täytynyt tehdä eri tavalla, ei tämä ole ainoa asia minun pihassa, joka on paljon pienempää kuin äitillä.

On tuo laatikkokin tietysti minulla aika paljon rujompi.

Juhannus meni

Juhannus meni mukavasti konferenssissa. Parasta siellä oli tietysti Immanuel ja IMboys. Ostimme Siiselin kanssa levynkin, (kilosanomaa) vaikka Karhuntassu haluaisikin usein mieluummin kuunnella bluesia. Omenankukalle käy melkein mikä vain musiikki, valitettavasti myös Tuulin "Salaisuudet". Kuvassa kuuntelen autossa Kilosanomaa, sade on juuri lakannut.

Nyt kun meillä on kivetys, Siihen sopiikin laittaa pöydät ja tuolit. Olen pyytänyt siiseliä tekemään vielä tiilistä jonkun grillintapaisen.

Pihanurmikko on täynnä apilaa nykyisin. Vaikka sen ajaa usein, se kukkii silti melkein koko ajan.

Sain äidiltä kasvin, joka on kuulemma Kesäkurppa. Se asuu kompostissa ja siinä on ihan pieniä nuppujakin olemassa.                       Sain äidiltä myös "etanaherkkua". Aloin inhoamaan Lehtokotiloita, kun tajusin, että ne syö kakkaa. Kakkasuut ei ole meidän pihalle tervetulleita.