Aurinkokuivattuja tomaatteja, perunannostoa, takaisin kouluun ja VHS-nauhaa

Karhuntassun koulussa oli taannoin kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Lapsen puolesta sai mennä suorittamaan yhden ylimääräisen koulupävän. Päätin mennä. Suurin osa kyseisen luokan oppilaista oli poissa, eikä vanhempiakaan ollut, kuin minä. Ei vaikuttanut niin kovin yhteistyökykyiseltä meiningiltä, jos minulta kysytään. Minulla oli vähän hölmö olo ainoana aikuisena.

Minua ei luonnollisestikaan uskallettu kiusata, koska olen aikuinen. En silti kaipaa kouluun, kouluissa haisee aina lihakeitolle. Ysiluokan oppilaat vaikuttivat ihan mukavilta, vaikka häiritsivätkin paljon opetusta.

Perunoiden varret olivat menneet ällöttäväksi. Luin vasta jälkikäteen, että ne olisi pitänyt katkoa ennen perunannostoa. No, löysimme silti perunoita. Pesin ne ja laitoin kuivumaan sanomalehdille. Luin jälkikäteen myös, ettei niitä olisi kannattanut oikeastaan pestä. Kuvassa näkyy tietysti vain osa perunoista.

Halusin kokeilla tomaattien kuivatusta. Koska aurinko ei enää lämmitä, kuivasin niitä uunissa. Ne olivatkin hitaita kuivumaan ja kuivatin niitä parina peräkkäisenä päivänä. 
Omenankukka ja Karhuntassu valittivat, että on kuuma, koska (ei ole kiertoilmauunia) pidin uunin luukkua raollaan.  Tomaateista tulikin sitten tosi pieniä. Kahden päivän kuivatuksen tuloksena sain kuivattuja tomaatteja tähän pieneen lasipurkkiin alle puolet, mikä arvioni mukaan vastaa kolmea ruokalusikallista. Hyviä toki ovat.





Juhlatkin tulossa, eikä laukkua. Ei hätää, sain kaverilta hienoa,kiiltävää VHS-nauhaa, josta virkkasin ympyrän. Kaikki ympyräohjeet vaikuttivat viallisilta ja sain aina aikaiseksi leehkottavan kiekon joka tuntui laajentuvan aina lopulta yli 360 asteen. Vaikka tämä minua harmitti, päätin olla siitä välittämättä ja korjasin asian silitysraudalla. Silitin vain sisäpuolta, koska silitetty pinta ei ollut mielestäni enää yhtä hieno. Laitoin sisään mustaa vuorikangasta ja reunaan vetoketjun ja käänsin puolikuuksi. Tähän mahtuu puhelin ja muuta tarpeellista.

Ilahdutin Siiseliä

Ainahan toista kannattaa ilahduttaa. 

Tein hänelle kutsun.

Niiltä osin oli vähän huijauksen makua, ettei meidän koti ole muu kuin tavallinen mökki, ihan tavallisella asuinalueella, eikä seurakaan ollut kovin hienostunutta, kun oli vaan me kaksi, Siiseli ja minä. 

Mutta kylpy oli hyvänhajuinen ja valaistus oli väriä vaihtava. Kuohuviiniä oli ja kynttilöitä. Illallinen oli paahtoleivistä tehtyjä pizzaleipiä. Ja tottakai olen mahtava hieroja. Ja sytytin takankin.

Toisen ilahduttaminen ilahduttaa itseäkin.

Mahtava kesä melkein takana

Tympeän alkukesän jälkeen saatiin sittenkin lämpöä. Minä olin tyytyväinen, mutta muutamien mielestä liika helle on kamalaa.
Onneksi aina välillä tulikin ukkosta ja sadetta, nurmikko meinasikin mennä kuivuuden takia aika kamalan näköiseksi.

Keksin laittaa sateessa nostamani perunat peseytymään automaattisesti.

Sinä päivänä oli myrskynnyt ja nähty trombejakin, mutta hetken päästä paistoi aurinko taas.

Lohkoperunoita chilillä ja avokadoöljyllä mukavien sateiden kunniaksi.

Pihan kuulumisia

Nyt kun nämä lämpimät ilmat palasivat, pihallakin on mukavaa oleskella.

Tomaatit on jääneet lyhyiksi kylmien ilmojen takia.

Koska perunat alkoivat kukkia, otin kokeeksi yhden ylös.

Hirvisafari!

Pääsin Siiselin kanssa isoveljen mukaan hirvisafarille. Ajeltiin autolla auringon laskiessa, tarkoituksena bongata mahdollisimman monta hirvieläintä.
Odotin näkeväni hyvällä tuurilla muutamia, tai edes yhden.

Nähtiin ensin muutamia yksittäisiä hirviä. Yllä olevassa kuvassa on kolme hirveä, kaksi on ihan pieniä poikasia. Eivät ne tietenkään oikein näy, siksi olen ympyröinyt kohdan havainnollisesti.

Suurin osa nähdyistä hirvistä viihtyi niillä keltaisilla, kaalilta haisevilla pelloilla. Rypsiä se kai on.

Yhdellä pellolla näytti olevan äkkiä katsottuna jopa kuusikin hirveä, mutta kun katsoimme kiikarilla, niitä olikin kuusitoista. Osa makoili niin, että vain sarvet tai korvat näkyivät.
Samalla pellolla oli myös neljä kaurista tepastelemassa.

Hirviä ja peuroja tuntui olevan joka puolella, yksikin käveli auton edestä tien yli, ihan tyhjästä ilmestyneenä. Ajeltuamme ympäriinsä, palasimme takaisin pellolle, jossa oli tämä iso lauma ja noustiin hetkeksi autosta. Välillä hirvet näyttivät kuuntelevan korvat höröllä, mutta eivät silti lähteneet pois. Ihana kahina kuului, kun ne käveli siinä rypsipellossa pitkillä jaloillaan. Välillä ne söi pellosta, niitä keltaisia kukkia ja kuului kuinka se nahkea kasvi jauhautui niiden hampaissa. Välillä kuulosti että ne ääntelivät pitäen vähän jotain vaimeaa ihinää.

Yhteensä nähtiin ainakin 25 hirveä, useita peuroja, rusakoitakin muutama. Laskimme hirvet varmanpäälle niin, että huomioimme, että ne saattavat liikkua aika nopeastikin paikasta toiseen, siksi luku voisi olla paljon suurempikin.

Ulkona satoi, teltassa ei

Saavuttiin Ison Kirjan alueelle torstaina. Aika painostavat pilvet roikkui siinä paikan yllä.

Siiseli pystytti teltan robottimaisella tehokkuudella. Minusta oli hellyttävää, miten hän oli järjestänyt tavarat teltassa oleviin taskuihin.

Meillä on aina mukana retkikeitin, teetä, aamupuuroa ja muuta sellaista varten.

Oli tosi kylmä ja sateli aina välillä, mutta meillä on tosi hyvät makuupussit ja nukahdettiin perjantaina moneksi tunniksi kun tarkoitus oli vaan käydä lämmittelemässä vähän.

Lauantaina, koska pöllökin niin ahkerasti rukoili, (jos katsot tarkasti, voit havaita että sen varpaat ovat rukousasennossa) aurinko tuli esiin ja lämmitti jokusen hetken, niin että kasvot ehtivät hiukan aurinkoherkillä (Siiselillä ja Omenankukalla) palaa.

Köllötin perinteisesti nurmella, joka ei ollut enää kovin märkä.

Ihmisiäkin oli aika paljon, huonot ilmat huomioonottaen.

Konffa 2014 lähestyy!

Karmeat kelit, mutta pakko mentävä, lapsillekin luvattu.
Lempiasiani konffassa on lähetysletut ja aurinko. Jos lättyjäkään ei saa, niin varmaan revin villahousuni.

Rukoilen silti lämmintä ilmaa...

Pöllölaukku!

Tarvitsen ehdottomasti uuden laukun, eikä muu kelpaa, kuin pöllölaukku.

En jaksa kauaa suunnitella, teen hätäiset kyhäelmät ensin paperille ja alan viskoa kankaita.

Kun ei suunnittele, saattaa tulos olla aika karkea. 

Jalatkin on eri pituiset…

No, eipä se minua juuri haittaa.

Pihalla kukkii nyt ihanasti ja on hyvä kun sataakin aika paljon, ei tarvitse kastella. 

Sain äidiltä kukkapenkkiin hiipparoivan kurjen.

Surkeeta Ruskeeta!

Blogien pitäjät ovat kuulemma kaikki narsisteja, jotka pyrkivät antamaan elämästään hienomman kuvan, kuin se onkaan. Siitä tuli mieleen, että pitää varmaan jakaa taas pitkästä aikaa tätä supertäydellistä elämää kaikille lukijoilleni.

Keväällä olin niin innoissani kylvämistäni pavuista, etten ajatellut, että ulkona oli silloin vielä niin kylmä, että öisinkin oli pakkasta. Ne kasvoivat niin pitkiksi, että ne piti siirtää isompiin ruukkuihin ulos, mutta kun ne oli niin pitkiä ja ohuita, ne katkeilivat kun istutin niitä. 

Olin erimielistellyt Siiselin kanssa ja touhusin sen seurauksena pihalla yksin. Multapussi ja täydet ruukut oli minulle liian raskaita ja Karhuntassu, jota pyysin avuksi, tiputti ruukun niin että multa kääntyi siinä ylösalaisin. Hermostuksissani tirautin vähän kyyneltä murskaantuneiden pavunvarpujen takia. Yöpakkanen hoiti loput. Tämmöiseltä ne sitten näyttivät seuraavana päivänä. Kannatti mainostaa oikein etukäteen, miten hienosti olivat kasvaneet.

Orvokkeja ei pakkanen haitannut, eikä edes rakeet.

Tähän mennessä olen tietysti kylvänyt uudet pavut ja ne ovat itäneetkin. Lämpimät säät ja sateet ovat tulleet nyt hyvään ajankohtaan. Tämä epäonnistuminen taas tapahtui jo silloin, kun tuli lämpimien päivien jälkeen se ilkeä takatalvi.

Asiaan mitenkään liittymättä, banaanikeksistä tuli hyviä myös suklaisina. Lisäsin taikinaan kaakaojauhetta ja kaakaonibsejä. Laitoin tällä kertaa myös mantelirouhetta ja auringonkukansiemeniä.Banaanikeksit
Keksien ohje on hyvin suurpiirteinen eikä ne uskoakseni ehkä tarvitse vehnäjauhoa ollenkaan.

Kevät on virallisesti alkanut!

Olen kylvänyt viiriäispapuja, jotka löysin kaupan luomuhyllystä. En tiedä vielä millaisia niistä tulee, mutta jo nyt olen ymmärtänyt, että aika isoja varmaankin. 

Maanantaina, tarkalleen viikko sitten, laitoin pavut likoamaan vuorokaudeksi.Kylvin ne tiistaina. 

Torstaina ne olivat itäneet.

Lauantaina tajusin että näille ei ole sisällä paikkaa ja toivoin yöpakkasten loppuvan.

Eilen, sunnuntaina, ne alkoivat näyttää vihreiltä flamingoilta.

Tänään ne ovat jo näin isoja. Nämä kasvavat vuorokaudessa ainakin 10 cm.

Muutama muki

Olen muutaman vuoden käynyt posliininmaalauksessa. Aikaisempaan verrattuna olen hidastunut paljon, mikä onkin varmaan hyvä, koska ei kaappiin mahdu joka viikko uusia astioita.

Ehkä pitää alkaa heittää pois vanhempia ja kuluneempia.

No ei ihan vielä. :D