Pieni lentelijä

Keiju oli tyytyväinen siipiinsä. Käytin maalaamiseen akryylivärejä, joita laimensin reippaasti vedellä, pystyäkseni luomaan liukuväripintoja.

Urheilutopin avulla siivet pysyivät tukevasti paikoillaan koko illan.
Kiinnitin siipiin hileet spraylakalla, joka samalla vähän kovetti siipiä sopivasti.

Keijun mekon olin tehnyt mustasta topista, johon ompelin pyöreän palan mustaa kangasta hameeksi. Leikkasin vihreästä organzasta vielä lehtimäisiä läpysköitä ja ompelin ne pystysuunnassa kiinni helmaan. Tulos oli miellyttävän levämäinen, koska venytin alla olevaa trikoota.

Tulivuori

Omenankukka juhli 9-vuotis synttäreitään eilen sukulaisten kera. Kakun piti hänen mielestään olla tällä kertaa ehdottomasti tulivuori. Laava ei ollut aivan sellaista, kuin olin suunnitellut ja Siiseli lähti kauppaan ostamaan laavaa vielä puoli tuntia ennen juhlien alkua. Luulin, että osaan värjätä valkosuklaata punaiseksi, oranssiksi ja keltaiseksi, mutta enpäs osannutkaan. Käytin sitten värjäämätöntä valkosuklaata ja jotain tuubissa olevaa punaista kakkugeeliä.

Mikä tärkeintä, päivänsankari oli kovin tyytyväinen. 

Siipiä lisää

Nyt on syksy ihan varmasti. Ei ole kiva. 

Toivon aina, että syksy olisi lämmin ja värikäs ja että siitä pompattaisiin sitten suoraan Jouluun, joka saisi minun puolestani olla vähäluminen.

Aattona ei ainakaan tarvitsisi sataa lunta, ettei Siiseli joudu töihin.

Lupasin tehdä Omenankukalle siivet, joissa ei ole nauhaolkaimia. Nämä voi sujauttaa napakoiden liivien alle tai sitoa vartaloon jollain lääkärintarvikkeilla, vai miksikä semmoisia nyt sanotaankaan. :D Väriä vielä pintaan.

En kyllä ompele enää ikinä mitään!

Niin meni vaikeaksi. Tulossa oli juhlat ja ajattelin säästää itseäni kauppareissulta, juhlapuvun etsinnältä ja rahanmenolta. Ostin siis kankaan. Ompelinkin sitä, sen verran, että huomasin, ettei kyseinen kangas sovellu ollenkaan, koska se ei laskeudu nätisti, vaan on liian paksu. Se olisi ollut ihanan värinen. Hermostuksissani viskasin koko tekeleen takkaan.

Ostin uuden kankaan. Se oli kylläkin trikoo, mutta se laskeutui kauniisti ja sen pinta oli kevyesti hohtavaa, tietysti, kun pakasta otin uutta kangasta. Sen ompelin melkein valmiiksi. Laitoin taakse ihanaa mustaa pitsiä ja sain siitä hienosti istuvan. Sitten katsoin peilistä ja ymmärsin, ettei violetti ole minun värini, koska ihoni on kevyesti keltaiseen vivahtava. Siiseli ei ymmärtänyt, mistä puhun, kun sanoin puvun tekevän minut keltaiseksi. Ehdotin, että ostaisimme hänelle kravatin, joka tekee hänet punaiseksi, jotta näyttäisimme mahdollisimman oudoilta. Ajattelin korjata asian meikillä, sikäli kun se oli korjattavissa. Sitten tajusin, että kangas olikin nyppääntyvää laatua, se oli alkanut nyppääntyä jo ompeluvaiheessa.

Taas kauppaan. Nyt ostin punaisen joustosametin ja siihen punaisen pitsin. Tein monia erehdyksiä sen tekemisessä ja purin sitä moneen kertaan. Se onnistui ja tunsin siinä lopulta oloni hyväksi. Ohessa oleva kuva punaisesta puvusta on hiukan huono, otin sen kiireessä.

Päätin laittaa puvun kanssa vihreän huivin ja vihreät luomivärit.
Äiti oli tehnyt minulle ihanan laukun, johon mahtui vaikka mitä!