Hirvisafari!

Pääsin Siiselin kanssa isoveljen mukaan hirvisafarille. Ajeltiin autolla auringon laskiessa, tarkoituksena bongata mahdollisimman monta hirvieläintä.
Odotin näkeväni hyvällä tuurilla muutamia, tai edes yhden.

Nähtiin ensin muutamia yksittäisiä hirviä. Yllä olevassa kuvassa on kolme hirveä, kaksi on ihan pieniä poikasia. Eivät ne tietenkään oikein näy, siksi olen ympyröinyt kohdan havainnollisesti.

Suurin osa nähdyistä hirvistä viihtyi niillä keltaisilla, kaalilta haisevilla pelloilla. Rypsiä se kai on.

Yhdellä pellolla näytti olevan äkkiä katsottuna jopa kuusikin hirveä, mutta kun katsoimme kiikarilla, niitä olikin kuusitoista. Osa makoili niin, että vain sarvet tai korvat näkyivät.
Samalla pellolla oli myös neljä kaurista tepastelemassa.

Hirviä ja peuroja tuntui olevan joka puolella, yksikin käveli auton edestä tien yli, ihan tyhjästä ilmestyneenä. Ajeltuamme ympäriinsä, palasimme takaisin pellolle, jossa oli tämä iso lauma ja noustiin hetkeksi autosta. Välillä hirvet näyttivät kuuntelevan korvat höröllä, mutta eivät silti lähteneet pois. Ihana kahina kuului, kun ne käveli siinä rypsipellossa pitkillä jaloillaan. Välillä ne söi pellosta, niitä keltaisia kukkia ja kuului kuinka se nahkea kasvi jauhautui niiden hampaissa. Välillä kuulosti että ne ääntelivät pitäen vähän jotain vaimeaa ihinää.

Yhteensä nähtiin ainakin 25 hirveä, useita peuroja, rusakoitakin muutama. Laskimme hirvet varmanpäälle niin, että huomioimme, että ne saattavat liikkua aika nopeastikin paikasta toiseen, siksi luku voisi olla paljon suurempikin.

Ulkona satoi, teltassa ei

Saavuttiin Ison Kirjan alueelle torstaina. Aika painostavat pilvet roikkui siinä paikan yllä.

Siiseli pystytti teltan robottimaisella tehokkuudella. Minusta oli hellyttävää, miten hän oli järjestänyt tavarat teltassa oleviin taskuihin.

Meillä on aina mukana retkikeitin, teetä, aamupuuroa ja muuta sellaista varten.

Oli tosi kylmä ja sateli aina välillä, mutta meillä on tosi hyvät makuupussit ja nukahdettiin perjantaina moneksi tunniksi kun tarkoitus oli vaan käydä lämmittelemässä vähän.

Lauantaina, koska pöllökin niin ahkerasti rukoili, (jos katsot tarkasti, voit havaita että sen varpaat ovat rukousasennossa) aurinko tuli esiin ja lämmitti jokusen hetken, niin että kasvot ehtivät hiukan aurinkoherkillä (Siiselillä ja Omenankukalla) palaa.

Köllötin perinteisesti nurmella, joka ei ollut enää kovin märkä.

Ihmisiäkin oli aika paljon, huonot ilmat huomioonottaen.

Konffa 2014 lähestyy!

Karmeat kelit, mutta pakko mentävä, lapsillekin luvattu.
Lempiasiani konffassa on lähetysletut ja aurinko. Jos lättyjäkään ei saa, niin varmaan revin villahousuni.

Rukoilen silti lämmintä ilmaa...

Pöllölaukku!

Tarvitsen ehdottomasti uuden laukun, eikä muu kelpaa, kuin pöllölaukku.

En jaksa kauaa suunnitella, teen hätäiset kyhäelmät ensin paperille ja alan viskoa kankaita.

Kun ei suunnittele, saattaa tulos olla aika karkea. 

Jalatkin on eri pituiset…

No, eipä se minua juuri haittaa.

Pihalla kukkii nyt ihanasti ja on hyvä kun sataakin aika paljon, ei tarvitse kastella. 

Sain äidiltä kukkapenkkiin hiipparoivan kurjen.