lauantai 27. kesäkuuta 2015

Juhannusprojekti

Juhannuksen projekti alkoi jo toukokuussa minun osalta. Kyseessä oli todella hauska ja vauhdikas musiikkinäytelmä joka me yhdessä toteutettiin mukavalla porukalla. Varsinainen esityspaikka oli helluntaikonferenssissa isossa teltassa, mutta esitys oli ensin nähtävissä myös meillä Korsossa. (Iso teltta on oikeammin kaksi isoa telttaa yhdistettyinä.) Minun tehtävänä oli maalata lavasteet, jotka Siiseli oli suunnitellut ja rakentanut kavereiden avustuksella. Vaikeinta rakentamisessa oli varmaan se, että se piti saada purettua ja kasattua uudestaan pienessä ajassa, koska isossa teltassa olisi lauantaina paljon muutakin ohjelmaa.




Lavasteita tuli maalailtua kolme kokonaista päivää, vaikka isä oli auttamassa ja pitämässä seuraa. Onneksi oli, olisi yksin ollutkin aika kurjaa.



Välillä väsytti ja pelkäsin, etten ehdi saada koko laitosta edes ajoissa valmiiksi.


Innostuneena näytelmästä, tein siihen myös kruunun prinsessaa varten. Tein sen virkkaamalla, maalasin spraylla ja lisäsin tosi aitoja ja arvokkaita timantteja ja jalokiviä ja helmiä pikaliimalla.




Lisäksi tarvittiin löyhytin prinsessan palvelijalle ja kantotuoli, joka kuvanottohetkellä on vielä vasta prototyyppivaiheessa.


 











Tänäkin vuonna konffassa lähinnä satoi ja satoi, mutta lauantaina, kun oli esityspäivä, paistoi kivasti aurinko.

Sain olla mukana tuhrimassa rosvojen naamaa, pukemassa, meikkaamassa ja kampaamassa prinsessaa ja prinsessan palvelijaa ja autella kulisseissa. Meillä oli todella hyvät ja lahjakkaat näyttelijät, Reipas projektin vetäjä, tasokkaat lauluryhmä ja soittajat ja kaikki oli vimpan päälle. Oli mukava olla mukana tekemässä, koska jokainen panosti omaan juttuunsa ja oli täysillä mukana. Mahtavaa, Korson helluntaiseurakunta! Jälkeenpäin olen kuullut esityksestä pelkkää positiivista palautetta.

Hiukan harmillisesti en ehtinyt enää Keuruulla ottamaan yhtään kuvaa lavasteista tai näyttelijöistä tai mistään, oli niin paljon kaikkea tekemistä. Kaiken kaikkiaan juttu jätti ainakin minulle mukavan yhteenkuuluvuuden tunteen, kun yhdessä saatiin hyvien tyyppien kanssa tehdä ja onnistuttiin.

Lopuksi vielä sarjis jota piirrän meidän seurakunnan lehteen.


lauantai 18. huhtikuuta 2015

Pihan tapahtumia

Katon sisään, tai reunapellin alle on pesiytynyt talitintti. Se vie sinne oksia ja sammalta. Näen sen tästä keittiön ikkunasta useita kertoja päivässä. Minkälaista meluhaittaa tintin poikaset tulevat meille aiheuttamaan, sitä ei vielä tiedetä. Nyt vain mielenkiinnolla seuraillaan asioiden edistymistä.



Pihalla vierailee myös kolme pientä oravanpoikasta, jotka ovat väreiltään ruskea, oranssi ja harmaa.

 


sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Pieniä sieniä, raakakakkua ja !!!!!kevät!!!!

Värikkääksi maalatun huonekasvin juurelle on ilmestynyt hassuja pikkuisia sieniä. Ensin meinasin että otan ne pois, mutta ehkä en otakaan, nehän on ihan hassuja ja harmittomia.


Sain kauan toivomani Rawmixerin, jolla onnistuu ihanien raakakakkujen teko. Harmi, että ne on niin tuhteja kakkuja, ettei niitä voi joka päivä syödä. Kakku on kuvassa vielä ihan jäinen.


Pieni villakoiramme Surffi joutui leikattavaksi, kun löysin siltä nisäkasvaimia. Samalla leikattiin pois kohtu ja munasarjat, kun se on jo sen ikäinen, ettei sitä kumminkaan pennuteta ja koska osa nisäkasvaimista tykkää hormoneista. Haava oli aika iso ja mielestäni pahan näköinen ja pikkukaveri olikin aika kipeä muutamien päivien ajan. Haavan parantuessa sitä vaivasi vimmattu kutina ja jouduttiin loppuvaiheessa pitämään ikävää muovikaulusta. Aluksi sillä oli vauvanvaatteita päällään Ettei se raplaisi haavaa. Haava parani lopulta ihan hyvin ja viimeisessä kuvassa näyttääkin ihan siistiltä, vaikka onkin muutama koirantissi vähemmän. Tärkeä pieni eläin.




Kevät on tullut pihaan vihdoin, Kukat kukkii ja Omenankukka ja Karhuntassu tekee pihatöitä, rahasta tietenkin. 


tiistai 7. huhtikuuta 2015

VOI EI! Nyt kyllä!

Täytyy terästäytyä tämän kirjoittelun kanssa. Oikeassa elämässä olen aktivoitunut, mutta samalla vaikuttaa blogin perusteella, että olen suurinpiirtein  katatonisessa tilassa. 

Nythän on taas kevät niin on hyvä aika tehdä päivitys. Talvella alkaa jossain vaiheessa ahdistaa ja tuntuu ettei kevät ala ikinä.



Tälläkertaa hoidin ahdistusta maalaamalla huonekasvin rungon mieleisekseni. 

Ajattelin, että kyllähän pihapuullekin voisi noin tehdä. Ja ehkä pihalla voisi olla jotain raidallisia kiviä myös, eikös niin?

maanantai 22. syyskuuta 2014

Aurinkokuivattuja tomaatteja, perunannostoa, takaisin kouluun ja VHS-nauhaa

Karhuntassun koulussa oli taannoin kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Lapsen puolesta sai mennä suorittamaan yhden ylimääräisen koulupävän. Päätin mennä. Suurin osa kyseisen luokan oppilaista oli poissa, eikä vanhempiakaan ollut, kuin minä. Ei vaikuttanut niin kovin yhteistyökykyiseltä meiningiltä, jos minulta kysytään. Minulla oli vähän hölmö olo ainoana aikuisena.



Minua ei luonnollisestikaan uskallettu kiusata, koska olen aikuinen. En silti kaipaa kouluun, kouluissa haisee aina lihakeitolle. Ysiluokan oppilaat vaikuttivat ihan mukavilta, vaikka häiritsivätkin paljon opetusta.

Perunoiden varret olivat menneet ällöttäväksi. Luin vasta jälkikäteen, että ne olisi pitänyt katkoa ennen perunannostoa. No, löysimme silti perunoita. Pesin ne ja laitoin kuivumaan sanomalehdille. Luin jälkikäteen myös, ettei niitä olisi kannattanut oikeastaan pestä. Kuvassa näkyy tietysti vain osa perunoista.







Halusin kokeilla tomaattien kuivatusta. Koska aurinko ei enää lämmitä, kuivasin niitä uunissa. Ne olivatkin hitaita kuivumaan ja kuivatin niitä parina peräkkäisenä päivänä. 
Omenankukka ja Karhuntassu valittivat, että on kuuma, koska (ei ole kiertoilmauunia) pidin uunin luukkua raollaan.  Tomaateista tulikin sitten tosi pieniä. Kahden päivän kuivatuksen tuloksena sain kuivattuja tomaatteja tähän pieneen lasipurkkiin alle puolet, mikä arvioni mukaan vastaa kolmea ruokalusikallista. Hyviä toki ovat.





Juhlatkin tulossa, eikä laukkua. Ei hätää, sain kaverilta hienoa,kiiltävää VHS-nauhaa, josta virkkasin ympyrän. Kaikki ympyräohjeet vaikuttivat viallisilta ja sain aina aikaiseksi leehkottavan kiekon joka tuntui laajentuvan aina lopulta yli 360 asteen. Vaikka tämä minua harmitti, päätin olla siitä välittämättä ja korjasin asian silitysraudalla. Silitin vain sisäpuolta, koska silitetty pinta ei ollut mielestäni enää yhtä hieno. Laitoin sisään mustaa vuorikangasta ja reunaan vetoketjun ja käänsin puolikuuksi. Tähän mahtuu puhelin ja muuta tarpeellista.



torstai 28. elokuuta 2014

Ilahdutin Siiseliä

Ainahan toista kannattaa ilahduttaa. 

Tein hänelle kutsun.

Niiltä osin oli vähän huijauksen makua, ettei meidän koti ole muu kuin tavallinen mökki, ihan tavallisella asuinalueella, eikä seurakaan ollut kovin hienostunutta, kun oli vaan me kaksi, Siiseli ja minä. 

Mutta kylpy oli hyvänhajuinen ja valaistus oli väriä vaihtava. Kuohuviiniä oli ja kynttilöitä. Illallinen oli paahtoleivistä tehtyjä pizzaleipiä. Ja tottakai olen mahtava hieroja. Ja sytytin takankin.

Toisen ilahduttaminen ilahduttaa itseäkin.

lauantai 23. elokuuta 2014

Mahtava kesä melkein takana

Tympeän alkukesän jälkeen saatiin sittenkin lämpöä. Minä olin tyytyväinen, mutta muutamien mielestä liika helle on kamalaa.
Onneksi aina välillä tulikin ukkosta ja sadetta, nurmikko meinasikin mennä kuivuuden takia aika kamalan näköiseksi.





Keksin laittaa sateessa nostamani perunat peseytymään automaattisesti.


Sinä päivänä oli myrskynnyt ja nähty trombejakin, mutta hetken päästä paistoi aurinko taas.


Lohkoperunoita chilillä ja avokadoöljyllä mukavien sateiden kunniaksi.