Niin meni vaikeaksi. Tulossa oli juhlat ja ajattelin säästää itseäni kauppareissulta, juhlapuvun etsinnältä ja rahanmenolta. Ostin siis kankaan. Ompelinkin sitä, sen verran, että huomasin, ettei kyseinen kangas sovellu ollenkaan, koska se ei laskeudu nätisti, vaan on liian paksu. Se olisi ollut ihanan värinen. Hermostuksissani viskasin koko tekeleen takkaan.
Ostin uuden kankaan. Se oli kylläkin trikoo, mutta se laskeutui kauniisti ja sen pinta oli kevyesti hohtavaa, tietysti, kun pakasta otin uutta kangasta. Sen ompelin melkein valmiiksi. Laitoin taakse ihanaa mustaa pitsiä ja sain siitä hienosti istuvan. Sitten katsoin peilistä ja ymmärsin, ettei violetti ole minun värini, koska ihoni on kevyesti keltaiseen vivahtava. Siiseli ei ymmärtänyt, mistä puhun, kun sanoin puvun tekevän minut keltaiseksi. Ehdotin, että ostaisimme hänelle kravatin, joka tekee hänet punaiseksi, jotta näyttäisimme mahdollisimman oudoilta. Ajattelin korjata asian meikillä, sikäli kun se oli korjattavissa. Sitten tajusin, että kangas olikin nyppääntyvää laatua, se oli alkanut nyppääntyä jo ompeluvaiheessa.Taas kauppaan. Nyt ostin punaisen joustosametin ja siihen punaisen pitsin. Tein monia erehdyksiä sen tekemisessä ja purin sitä moneen kertaan. Se onnistui ja tunsin siinä lopulta oloni hyväksi. Ohessa oleva kuva punaisesta puvusta on hiukan huono, otin sen kiireessä.
Päätin laittaa puvun kanssa vihreän huivin ja vihreät luomivärit.
Äiti oli tehnyt minulle ihanan laukun, johon mahtui vaikka mitä!
