Surkeeta Ruskeeta!

Blogien pitäjät ovat kuulemma kaikki narsisteja, jotka pyrkivät antamaan elämästään hienomman kuvan, kuin se onkaan. Siitä tuli mieleen, että pitää varmaan jakaa taas pitkästä aikaa tätä supertäydellistä elämää kaikille lukijoilleni.

Keväällä olin niin innoissani kylvämistäni pavuista, etten ajatellut, että ulkona oli silloin vielä niin kylmä, että öisinkin oli pakkasta. Ne kasvoivat niin pitkiksi, että ne piti siirtää isompiin ruukkuihin ulos, mutta kun ne oli niin pitkiä ja ohuita, ne katkeilivat kun istutin niitä. 

Olin erimielistellyt Siiselin kanssa ja touhusin sen seurauksena pihalla yksin. Multapussi ja täydet ruukut oli minulle liian raskaita ja Karhuntassu, jota pyysin avuksi, tiputti ruukun niin että multa kääntyi siinä ylösalaisin. Hermostuksissani tirautin vähän kyyneltä murskaantuneiden pavunvarpujen takia. Yöpakkanen hoiti loput. Tämmöiseltä ne sitten näyttivät seuraavana päivänä. Kannatti mainostaa oikein etukäteen, miten hienosti olivat kasvaneet.

Orvokkeja ei pakkanen haitannut, eikä edes rakeet.

Tähän mennessä olen tietysti kylvänyt uudet pavut ja ne ovat itäneetkin. Lämpimät säät ja sateet ovat tulleet nyt hyvään ajankohtaan. Tämä epäonnistuminen taas tapahtui jo silloin, kun tuli lämpimien päivien jälkeen se ilkeä takatalvi.

Asiaan mitenkään liittymättä, banaanikeksistä tuli hyviä myös suklaisina. Lisäsin taikinaan kaakaojauhetta ja kaakaonibsejä. Laitoin tällä kertaa myös mantelirouhetta ja auringonkukansiemeniä.Banaanikeksit
Keksien ohje on hyvin suurpiirteinen eikä ne uskoakseni ehkä tarvitse vehnäjauhoa ollenkaan.