Aurinkokuivattuja tomaatteja, perunannostoa, takaisin kouluun ja VHS-nauhaa

Karhuntassun koulussa oli taannoin kodin ja koulun yhteistyöpäivä. Lapsen puolesta sai mennä suorittamaan yhden ylimääräisen koulupävän. Päätin mennä. Suurin osa kyseisen luokan oppilaista oli poissa, eikä vanhempiakaan ollut, kuin minä. Ei vaikuttanut niin kovin yhteistyökykyiseltä meiningiltä, jos minulta kysytään. Minulla oli vähän hölmö olo ainoana aikuisena.

Minua ei luonnollisestikaan uskallettu kiusata, koska olen aikuinen. En silti kaipaa kouluun, kouluissa haisee aina lihakeitolle. Ysiluokan oppilaat vaikuttivat ihan mukavilta, vaikka häiritsivätkin paljon opetusta.

Perunoiden varret olivat menneet ällöttäväksi. Luin vasta jälkikäteen, että ne olisi pitänyt katkoa ennen perunannostoa. No, löysimme silti perunoita. Pesin ne ja laitoin kuivumaan sanomalehdille. Luin jälkikäteen myös, ettei niitä olisi kannattanut oikeastaan pestä. Kuvassa näkyy tietysti vain osa perunoista.

Halusin kokeilla tomaattien kuivatusta. Koska aurinko ei enää lämmitä, kuivasin niitä uunissa. Ne olivatkin hitaita kuivumaan ja kuivatin niitä parina peräkkäisenä päivänä. 
Omenankukka ja Karhuntassu valittivat, että on kuuma, koska (ei ole kiertoilmauunia) pidin uunin luukkua raollaan.  Tomaateista tulikin sitten tosi pieniä. Kahden päivän kuivatuksen tuloksena sain kuivattuja tomaatteja tähän pieneen lasipurkkiin alle puolet, mikä arvioni mukaan vastaa kolmea ruokalusikallista. Hyviä toki ovat.





Juhlatkin tulossa, eikä laukkua. Ei hätää, sain kaverilta hienoa,kiiltävää VHS-nauhaa, josta virkkasin ympyrän. Kaikki ympyräohjeet vaikuttivat viallisilta ja sain aina aikaiseksi leehkottavan kiekon joka tuntui laajentuvan aina lopulta yli 360 asteen. Vaikka tämä minua harmitti, päätin olla siitä välittämättä ja korjasin asian silitysraudalla. Silitin vain sisäpuolta, koska silitetty pinta ei ollut mielestäni enää yhtä hieno. Laitoin sisään mustaa vuorikangasta ja reunaan vetoketjun ja käänsin puolikuuksi. Tähän mahtuu puhelin ja muuta tarpeellista.