Perunaa ja kaikkea

Taitaa olla syksy tulossa, tomaatti tuottaa nyt paljon ja äidin antamat joriinit kukkii. Sain äidiltä tänään ihania sieniä, valmiiksi puhdistettuja ja keltaisia.

Perunoista on kasvanut niin isoja, että niitä kannattaa jo syödä. Sininen väri ilahduttaa aina ja olen kokeillut miten väri säilyy eri tavoilla valmistettaessa.

Jotain rupea ja syylää niiden pinnalla on, mutta olen ne vaan leikannut pois. Ovat vielä niin uusia kumminkin, että kuori lähtee hieromalla tai raapimalla. Ei tullut otettua kuvaa, mutta perunoita pestessä niiden kuori näyttää melkein metallinhohtoiselta.

Höyryttämällä sininen väri säilyy aika tummana. En ole vielä kokeillut keittää vedessä.

Höyrykeitettyjen perunoiden keitinvesi oli jännittävän vihreää. Mitään järkevää käyttöä en sille keksinyt.

Paistoin vielä höyrytetyt perunat. Mitään erityisen kauniitahan nämä eivät ole, mutta maku oli hyvä.

Perunaa raastaessani minulta pääsi villi ja äänekäs "Wihii!"-huuto, en ole ikinä nähnyt näin mielipuolisen väristä raastetta.

Harmikseni röstissä väri vaaleni ja muuttui harmahtavammaksi. 

Silti iloitsin, koska se näytti kuitenkin paistetulta meduusalta.