Taas kakkuja

Isä juhli 70-vuotis syntymäpäiviään ja autoin pupun kanssa äitiä kakkujen teossa. Ikinä en ole leiponut kakkupohjaa ja harvemmin olen täytteitäkään laittanut, mutta koristeita teen mielelläni.

Tein koristeet jo etukäteen, niin ne ehti kuivua hiukan. Muuten ne olisivat kakun päällä ihan lättänän näköisinä. Mitään muotteja meillä ei ole, mutta hyvä taikinalasta toimii ihan mainiosti muotoilussa. Taikinapyörästä oli apua lehtien sahalaitaisen reunan kanssa.

Joku kysyi joskus mistä saan kakkupohjat, jos en itse tee niitä. Pupu tekee ne, tietysti. Tällä kertaa ne teki kumminkin äiti.

Ällöttävän imelää

Nyt kun mies on jälleen kerran ollut maailman ahkerin ja parhain mies, halusin osoittaa hänelle, että arvostan sellaista. Siksi leivoin teeleivän värjätystä taikinasta. Vaikka siitä tulikin ehkä hiukan ällöttävän näköinen, se ei haitannut. Mies on jo tottunut tapaani osoittaa rakkautta.

Kuvassa leipä on jo kypsää. Värit säilyivät uunissa hyvin.

Eikä sitä leipää edes jäänyt yhtään.