Valmiit siivet!

Nyt vihdoin sain ne siivet tehtyä, mikä on hyvä, koska annan ne tänään.

Ompelin siipiin henkselit ja peitin sukkahousut ja ompeleet, myös takapuolelta, tekokukan tekoterälehdillä. Käytin kuumaliimaa, se sopii hyvin tälläiseen.

 

Lopuksi liimasin vielä isoja tekokukkia keskelle. Hyvää syntymäpäivää, Perhonen! :D

Siivistä jatkuu...

Minulta sitten leikattiin ne olkapäät. Kaivettiin ylimääräistä luuta pois ja nyt ovat vielä aika kipeät. Sen takia olen niin hidas näiden siipienkin kanssa. 

Suihkutin siipien päihin sinistä metallinhohtosprayta. 
(taisi olla automaalia)

Laitoin kimalleliimaa siipien molemmille puolille. Harmi, ettei se näytä kuvassa niin hienolta, kuin oikeasti. Joskus olen laittanut myös paljetteja, mutta nyt en viitsi sotkea kuviota sellaisella.

Kiedoin siivet toisiinsa kiinni, ylijäävistä rautalangoista. Kiersin vielä sukkahousujen repsottavat retaleet tiukasti ja suht siististi keskiosan ympärille. Ompelin sieltä sun täältä, mutta viimeisen retaleen yritin ommella siistimmin. Sukkahousu estää yhteenkiedottuja rautalankoja napsumasta ja liikkumasta.




Tulevalla viikolla lisäilen siipiin henkselit ja koristeita, ettei keskiosa jää noin tylsäksi.

Siipiverstaalta päivää!

Tänään aloitin tekemään siipiä. Ne tulee lahjaksi perhosmaiselle naiselle, joka viettää pian synttäreitään ja pitää eläinkuvioista. 

Tarvitaan niin paksua rautalankaa, että se pystyy pitämään muotonsa, kun sen päälle vedetään sukkahousun sukkaosa. Jos löytyy sukkahousuja, joissa ei ole kärkivahviketta, kannattaa mieluiten valita sellaiset, koska kärkivahvike tulee jäämään jonkun verran näkyviin.

Sukkahousu pingotetaan ja ommellaan kiinni. Ei ole pakko ommella siististi.

Maalasin siivet akryyliväreillä. Väriä ei kannata laittaa koko siivelle paksusti, ettei läpikuultavuus katoa. Käytin paljon vettä ja vähän väriä.

Kärkivahvikkeiden kohdalla maalattaessa kannattaa muistaa, että siinä väri lähtee leviämään helposti miten sattuu. (siinä toinen syy välttää koko kärkivahvikkeita, jos mahdollista) Pidin lähellä hiustenkuivainta ja tein typerän vahvikkeen kohdalle aina yhden kuvion kerrallaan ja kuivasin pikaisesti, ennenkuin väri ehti villinä levitä. Täysin siistejä en niistä saanut siltikään, mutta en usko, että sillä on lopputuloksen kannalta suurta merkitystä. Kuva näyttää tässä tapauksessa enemmän virheitä, kuin silmä. 

Lisää kuvia postailen kun taas aktivoidun. Siivet eivät läheskään ole valmiit.

Kaksin kappalein kakkuja

Nyt on tyttärenkin syntymäpäivät juhlittu. Kakkuja piti tehdä kaksi, koska sukulaiset ja lapsivieraat kestittiin erikseen. Tein samanlaisen rantakakun, kuin viimeksi pojan syntymäpäivänä, mutta onnistuin mielestäni nyt vähän paremmin. Toiseen kakkuun tein syksyisiä lehtiä.

Tai pupuhan meillä aina kakut tekee ja minä teen vaan koristeet.

Laukku vanhasta paidasta

Tein isoveljen vanhasta nahkaisesta paidasta laukun. Se haisee nahalle ja saippualle. Ja isoveljelle.

Odottelua ja kipuja

Ei mitään kasvukipuja, vaan sietämättömiä olkapääkipuja. Olen saanut aikaiseksi käydä lääkärillä (Diacorissa, mukava ja kiva olkapäälääkäri) ja saatiin selville, että minulla on ahtaat olkapäät. Siellä ne luut rassaa niin, että jänteetkin rispaantuu ja menisivät ehkä lopulta poikki, jollei mitään tehtäisi. Pääsen leikkaukseen, mutta nyt odottelen, että lääkäri soittaa, sopiakseen leikkausajan tai antaakseen numeron, josta voin sellaista tiedustella.
  

Tämä ei ollutkaan minun oma vika. Käsien rasittuminen ei johtunutkaan mistään iPhonesta, vaan siitä, että ne on ihan vialliset. Myönteistä tässä on se, että ne voidaan leikata ja että sain olla jännittävän magneettikuvauslaitteen sisällä, mikä oli mielestäni hauskaa.

Odottelen minä tässä jouluakin jo, koska kerran lehtiäkin on alkanut tippua puista.

Kuivatuskokeiluja

Kuulin inkiväärin torjuvan syöpää. Jutun todenperäisyydestä en tiedä, mutta syöpää en tietysti missään tapauksessa halua, joten päätin tehdä syöpää torjuvia, hammasystävällisiä namusia inkivääristä ja ksylitolista.

Kuorin mutkikkaan muotoiset inkiväärit ja leikkasin ne siivuiksi, niiden sisällä olevien karvojen vastaisesti. Otin kaapista koivusokerin, (josta pupu oli joskus virheellisesti lukenut sen olevan koirasokeria, muttei ollut kuitenkaan kaikeksi onneksi tarjonnut koirille)kaadoin sitä lautaselle ja pyörittelin inkiväärisiivut siinä kauttaaltaan. Kun asettelin niitä kuivuriin, huomasin, että ksylitol saa ne hikoilemaan vimmatusti. Makeaa tahmaa tippui kodinhoitohuoneen lattialle kuivurista ja sen takia ovea piti pitää koirilta suljettuna. Kuivatuksen tulos näytti ihan hyvältä, mutta maku on aika karsea. Käyn silti välillä ottamassa yhden, ovathan ne terveellisiä.

Halusin kokeilla kuivattaa jotain muutakin, koska kerran minulla on äidin kuivuri nyt lainassa. Laitoin kuivuriin ananasta ja kiiviä. Niistä tulikin hyviä, vaikka kiivit jäivätkin hiukka happamiksi. Päätin tehdä niistä maailman parhaan myslisekoituksen, kunhan vielä keksin jotain lisäkuivatettavaa joukkoon.