Pöllölaukku!

Tarvitsen ehdottomasti uuden laukun, eikä muu kelpaa, kuin pöllölaukku.

En jaksa kauaa suunnitella, teen hätäiset kyhäelmät ensin paperille ja alan viskoa kankaita.

Kun ei suunnittele, saattaa tulos olla aika karkea. 

Jalatkin on eri pituiset…

No, eipä se minua juuri haittaa.

Pihalla kukkii nyt ihanasti ja on hyvä kun sataakin aika paljon, ei tarvitse kastella. 

Sain äidiltä kukkapenkkiin hiipparoivan kurjen.

Surkeeta Ruskeeta!

Blogien pitäjät ovat kuulemma kaikki narsisteja, jotka pyrkivät antamaan elämästään hienomman kuvan, kuin se onkaan. Siitä tuli mieleen, että pitää varmaan jakaa taas pitkästä aikaa tätä supertäydellistä elämää kaikille lukijoilleni.

Keväällä olin niin innoissani kylvämistäni pavuista, etten ajatellut, että ulkona oli silloin vielä niin kylmä, että öisinkin oli pakkasta. Ne kasvoivat niin pitkiksi, että ne piti siirtää isompiin ruukkuihin ulos, mutta kun ne oli niin pitkiä ja ohuita, ne katkeilivat kun istutin niitä. 

Olin erimielistellyt Siiselin kanssa ja touhusin sen seurauksena pihalla yksin. Multapussi ja täydet ruukut oli minulle liian raskaita ja Karhuntassu, jota pyysin avuksi, tiputti ruukun niin että multa kääntyi siinä ylösalaisin. Hermostuksissani tirautin vähän kyyneltä murskaantuneiden pavunvarpujen takia. Yöpakkanen hoiti loput. Tämmöiseltä ne sitten näyttivät seuraavana päivänä. Kannatti mainostaa oikein etukäteen, miten hienosti olivat kasvaneet.

Orvokkeja ei pakkanen haitannut, eikä edes rakeet.

Tähän mennessä olen tietysti kylvänyt uudet pavut ja ne ovat itäneetkin. Lämpimät säät ja sateet ovat tulleet nyt hyvään ajankohtaan. Tämä epäonnistuminen taas tapahtui jo silloin, kun tuli lämpimien päivien jälkeen se ilkeä takatalvi.

Asiaan mitenkään liittymättä, banaanikeksistä tuli hyviä myös suklaisina. Lisäsin taikinaan kaakaojauhetta ja kaakaonibsejä. Laitoin tällä kertaa myös mantelirouhetta ja auringonkukansiemeniä.Banaanikeksit
Keksien ohje on hyvin suurpiirteinen eikä ne uskoakseni ehkä tarvitse vehnäjauhoa ollenkaan.

Kevät on virallisesti alkanut!

Olen kylvänyt viiriäispapuja, jotka löysin kaupan luomuhyllystä. En tiedä vielä millaisia niistä tulee, mutta jo nyt olen ymmärtänyt, että aika isoja varmaankin. 

Maanantaina, tarkalleen viikko sitten, laitoin pavut likoamaan vuorokaudeksi.Kylvin ne tiistaina. 

Torstaina ne olivat itäneet.

Lauantaina tajusin että näille ei ole sisällä paikkaa ja toivoin yöpakkasten loppuvan.

Eilen, sunnuntaina, ne alkoivat näyttää vihreiltä flamingoilta.

Tänään ne ovat jo näin isoja. Nämä kasvavat vuorokaudessa ainakin 10 cm.

Muutama muki

Olen muutaman vuoden käynyt posliininmaalauksessa. Aikaisempaan verrattuna olen hidastunut paljon, mikä onkin varmaan hyvä, koska ei kaappiin mahdu joka viikko uusia astioita.

Ehkä pitää alkaa heittää pois vanhempia ja kuluneempia.

No ei ihan vielä. :D

Retki Kyymetsään

Isoveli otti minut tänään mukaansa metsään katsomaan käärmeitä.

Keväällä, kun on vielä kylmää mutta aurinko paistaa, käärmeet tulee lekottelemaan aurinkoon jostain koloistaan, missä ovat talvehtineet. Tänään oli hyvä päivä sen suhteen, että niitä saattoi nähdä. Kesämmällä niitä ei välttämättä näe samoissa paikoissa. Näimme kaikkiaan 5 eri kyytä, joista yksi oli musta.

Ensimmäiseksi näimme mustan kyyn, jonka veljeni oli nähnyt saman puun alla aiemminkin tällä viikolla.

Kaikki kyyt halusivat lähteä pakoon ja niitä piti lähestyä hiljaa, että sai otettua kuvan.

Harmillisesti minulla ei ollut mukana kameraa, vaan otin kuvat iPhonella. Jouduin mennä niin lähelle, että käärme olisi voinut hyökätä nopeammin, kuin minä vetäytyä, mutta ajattelin, että käärmeenpuremakin on kokemus. Eikä ne sitäpaitsi halua hyökätä, jos ei ole pakko.

Käärmeet ovat heränneet!

Omenankukka ilmoitti taannoin osallistuvansa yksin koulun tähti-kisoihin itämaisella tanssilla. Piti kuulemma vain enää musiikki saada. Niin ja tietysti itse tanssi. Vaikka en ole ennen yhtään tanssia keksinyt, ryhdyin toimiin. Musiikkina toimi Shakiran "Eyes like yours" ja tanssiparina kolmemetrinen pehmokäärme, joka minun piti myös tehdä.

Esitys menikin niin hyvin, että Omenankukka sai esiintyä tähtiviikon huipennuksessa, upeassa tähtijuhlassa, muiden ihanien  esiintyjien kanssa.

Olen niin ylpeä! Yleensä lapsen puolesta hieman jännittää, että onnistuuko esitys, mutta kun pikkuinen käveli lavalle käärmeensä kanssa, en jännittänyt enää yhtään. Omenankukka otti lavan haltuunsa niin, ettei esityksessä enää ollut kyse pelkästä tanssitekniikasta. Ihmeellinen tyttö.

Melkein kevät

Kokeilin tänään, olisiko kesä jo tullut.

Ei ollut. Villahousut on vielä tarpeen. Ainakin loikoillessa voi tulla kylmä.

Löysin silti hassuja sieniä koivupölkyn päältä

Nyt vaan äkkiä tänne tämä talvinen sarjakuva, ennenkuin kesä tulee: