Juhannukseen--->

Perunapelto on itänyt! Vaikka onkin hieman rujon näköinen maapläntti, niin perunanvarret nousevat vahvoina silti. Äiti neuvoi, että perunat laitetaan jalanmitan päähän toisistaan, mutta koska perunoita oli monta ja pihamme pieni, päättelin, että jalkojakin on olemassa tosi pieniä.



Olemme menossa Keuruulle Isoon kirjaan juhannukseksi. Kävimme jo viemässä sinne teltan etukäteen Siiselin kanssa ja saimme näin samalla yhteistä aikaa kahdestaan. Harmillista, että teltasta oli yksi kaari katkennut ja jouduimme sitä korjata. Se on ollut tosi hyvä teltta, mutta nyt taitaa olla aika ostaa uusi.



Toivottavasti konferenssissa ei sada koko ajan. Teltassakin on tietysti ihan mukava olla, mutta mukavempaa olisi hengailla "juhlakentällä". Telttaa viedessä alueen yllä roikkui aika painostavat vesimassat.

Äiti oli tehnyt minulle lahjaksi pajusta hassun haikaran. 
Asetin sen pihaa vartioimaan.

Pienet, salaiset kaupungit

Muurahaisten verkostoitunut metropoli on ollut pihallamme kaiken aikaa. Ne ovat kaivaneet tuhansia tunneleita ja niillä on omat valtatiensä, joilla ne marssivat ja välillä tervehtivät toisiaan ravistamalla tuntosarviaan kättelyn tapaan. Niistä ei ole sen suurempaa haittaa, mutta jotkin kaupunginosat asuttavat niitä iljettäviä muurahaiskansan jäseniä, joilla on kellertävä ruumis ja jotka puremisen jälkeen ruiskuttavat perästään kitkerää nestettä.

Pihan leppä on saanut uudisasukkaita sinisistä kuoriaisista, jotka aluksi häädin. Ne lensivät pois Raidin ajamina, vain tullakseen muutaman päivän päästä takaisin. Ne ovat piinanneet leppää kuin valkoinen mies preeriaa. Ovat synnyttäneet jälkeläisiä, jotka etenevät ryhminä, syöden leppää paljaaksi lehti kerrallaan. Luovutin. Eivät ne välitä muista puista. Ehkä ne lähtevät sitten, kun ovat kuluttaneet kaikki lehdet.

Kaksi levyä, jotka ovat jääneet talon rakentamisesta, on unohdettu tontin nurkalle pystyyn sivuttain, nojalleen toisiaan vasten. Niiden raottaminen paljasti lehtokotiloiden kasvavan yhteisön. Kaikenkokoiset ja lajityypillisen limaiset koppietanat ovat liukuneet levyjen pinnalle. Kuumentuessaan auringossa levyt saattavat silti olla ansa, joten annoin niidenkin olla. Helteisen päivän jälkeen löytyi vain kuolleita kotiloita, jotka rapsahtivat irroitettaessa. Sateen jälkeen ne elivät kuin ei olisi hätäpäivää, ojennellen pitkävartisia silmiään, jättäen jälkeensä limavanan. 


Mutta nyt mieleeni iski ajatus, että jos rapsahtaneet etanat eivät olleetkaan kuolleet, vaan olivat jääneet rapeaan tilaan odottamaan sadetta, herätäkseen aina uudestaan... 


Aavekaupunki!

Pihalla pinkeästi

Pihasta löytyy vaikka millä mitalla kaikenlaista pinkkiä. 

Maitohorsma melkein naapurin puolella on pinkki ja siksi se saa kasvaa. Tuoksuvatukka on saanut jäädä myös, (vaikka se onkin hirviökasvi) koska siinä on pinkit kukat.

Ruusut ovat pinkkejä, olkoot nekin vain tuossa rajalla, kun ovat siinä aina ennenkin kasvaneet. Niitä voikin aina silloin tällöin napata yhden ja laittaa kiinni hiuksiin.

Sitten minulla on pioni, siinä on yksi pinkki kukka...

 Ja jokin, jota äiti nimittää laikkulehdeksi, tekee lehtiinsä pinkit päät. Se on lystikäs.

Minun pihani on kuin täynnä pieniä pinkkejä possuja, sen lisäksi, että lapsenikin ovat sellaisia.

Jopa muurahaisenherkkukin on pinkkiä. Voitteko kuvitella miten täydellistä! Kyllä muurahaiset varmasti ilahtuvat!

Siivouspäivä

Tänään oli siivouspäivä. 
Tein iskät ja pakenin pihalle. Satoi, mistä olinkin tyytyväinen, koska nyt ei tarvitse kastella pihaa.

Minä, sade, herneet ja linssit

Meidän piha on jo aika vihreä

Nyt voinkin sujahtaa varpaat multaisena puhtaisiin lakanoihin. Meillä on nyt ihan hirveän siistiä. Kiitos Pupu! <3

Pörriäisiä ja sen sellaisia

Alppiruusu kukkii pihalla tosi näyttävästi. Oli hyvä päätös jättää se paikoilleen silloin, kun pihasta kaivettiin ylös melkein kaikki muu talonrakennuksen tieltä. Siinä käy pörröisiä öttiäisiä ja perhosia vaikka mitä hassuja! 

Äiti oli ostanut minulle hienot puutarhavehkeet, joissa parasta on niiden väri, sen lisäksi, että ne on muutenkin tietysti tosi hyvät.Pihahommia olisi yhä ihan riittämiin, kunhan kerkeää tehdä, mutta toisaalta välillä on pakko maata riippumatossa, koska sekin on ihan upouusi.

Myhäilyä

Sain kukkia Pupulta! Itse poimittuja, minun lempparikukkia, lupiineita. Tekisi mieli istuttaa niitä pihaan, mutta muistelisin, että joku on sanonut, ettei se kannata, mutta en enää muista miksi...

Olemme Pupun kanssa myös hakeneet syreeneitä, tuolta noin vaan. Ensin ne näytti vähän surkeilta, mutta nyt ne ovat piristyneet, joten luulen, että ne jää eloon. Samalla me löydettiin pihaan joku apilan näköinen, jonka halusin, vaikka ei kai niitäkään kannattaisi oikeasti pihalle tuoda.

Tomaatteja

Laitoimme ensimmäistä kertaa tomaatteja ihan omaan pihaan. Päädyin laittamaan ne ruukkuihin, koska ruukut on nättejä ja tomaattien on ruukuissa lämmin. Jos ne ei ehdikään kypsyä, voin tuoda ne sisälle ruukuissa syksyllä. Pyysin Pupua, eli miestäni tekemään tomaateille eräänlaisen häkkyrän, johon ne voi tukea. Kun taimet on tarpeeksi pitkiä, ne voi levätä häkkyrän päällä. Voi kuulostaa hölmöltä, mutta se on sellainen kokeilu. Peitin taimet vielä hallaharsolla, niin  ne saa rauhassa tottua ulkoilmaan vielä muutaman päivän.

Piha on toistaiseksi vielä aika paljas, kun ruohokaan ei vielä kunnolla kasva. Istutin ulos ystävältä saamani orvokin ja se on tuplannut jo kokonsa, kun on viihtynyt niin hyvin. Varmaan, koska me ollaan tilattu pihalle kakkamultaa.

Pajukäkkärä

Tein äidin opastuksella eilen pajutöitä. Sain tehtyä elämäni ensimmäisen pajukäkkärän, tai pajuhäkin, niinkuin äiti niitä kutsuu. Sen voi asettaa pihalle, vaikka kukkia kehystämään, sitten, kun niitä kukkia saadaan hankittua. Voi se tietysti ilman niitäkin pihalla seistä, onhan se hauskan näköinen.


Äiti sanoi, ettei tuo sen hakema paju ollut kovin hyvää, mutta en minä ainakaan ymmärtänyt, mikä siinä oli vikana. Ihan hyvin siitä pystyi tehdä. Kun en sen kummemmin pajutöistä ymmärrä, olen ainakin ihan tosi tyytyväinen uuteen käkkärään, joka seisoo meidän aika eksoottisen näköisellä hiekkapihalla.