Retki Kyymetsään

Isoveli otti minut tänään mukaansa metsään katsomaan käärmeitä.

Keväällä, kun on vielä kylmää mutta aurinko paistaa, käärmeet tulee lekottelemaan aurinkoon jostain koloistaan, missä ovat talvehtineet. Tänään oli hyvä päivä sen suhteen, että niitä saattoi nähdä. Kesämmällä niitä ei välttämättä näe samoissa paikoissa. Näimme kaikkiaan 5 eri kyytä, joista yksi oli musta.

Ensimmäiseksi näimme mustan kyyn, jonka veljeni oli nähnyt saman puun alla aiemminkin tällä viikolla.

Kaikki kyyt halusivat lähteä pakoon ja niitä piti lähestyä hiljaa, että sai otettua kuvan.

Harmillisesti minulla ei ollut mukana kameraa, vaan otin kuvat iPhonella. Jouduin mennä niin lähelle, että käärme olisi voinut hyökätä nopeammin, kuin minä vetäytyä, mutta ajattelin, että käärmeenpuremakin on kokemus. Eikä ne sitäpaitsi halua hyökätä, jos ei ole pakko.

Käärmeet ovat heränneet!

Omenankukka ilmoitti taannoin osallistuvansa yksin koulun tähti-kisoihin itämaisella tanssilla. Piti kuulemma vain enää musiikki saada. Niin ja tietysti itse tanssi. Vaikka en ole ennen yhtään tanssia keksinyt, ryhdyin toimiin. Musiikkina toimi Shakiran "Eyes like yours" ja tanssiparina kolmemetrinen pehmokäärme, joka minun piti myös tehdä.

Esitys menikin niin hyvin, että Omenankukka sai esiintyä tähtiviikon huipennuksessa, upeassa tähtijuhlassa, muiden ihanien  esiintyjien kanssa.

Olen niin ylpeä! Yleensä lapsen puolesta hieman jännittää, että onnistuuko esitys, mutta kun pikkuinen käveli lavalle käärmeensä kanssa, en jännittänyt enää yhtään. Omenankukka otti lavan haltuunsa niin, ettei esityksessä enää ollut kyse pelkästä tanssitekniikasta. Ihmeellinen tyttö.

Melkein kevät

Kokeilin tänään, olisiko kesä jo tullut.

Ei ollut. Villahousut on vielä tarpeen. Ainakin loikoillessa voi tulla kylmä.

Löysin silti hassuja sieniä koivupölkyn päältä

Nyt vaan äkkiä tänne tämä talvinen sarjakuva, ennenkuin kesä tulee:

Ankeasta surkeudesta kevääksi

Voi surkeeta ruskeeta!, niin pappa olisi sanonut. Jutut, joista ei huolehdi, tai huolehtii väärin, muuttuu lopulta ihan kaameiksi. Näin kävi pallomaailmoille, jotka viimevuonna näihin aikoihin tein itselleni kevääksi.

Kastelin mehikasveja liikaa ja niin ne räjähtelivät piloille yksi kerrallaan. Ilkeät ötökät ilmestyivät kuplan sisälle virnuilemaan kurjalle aavikoituvalle entiselle paratiisille.

Omenankukka unohti kastella omaa palloaan ihan tyystin.




En pystynyt enää katsella näitä masentuneisuuden symboleja.

Punalehtinen kasvi on suosikkini.

Siivous kerran vuodessa

Tässä talossa siivotaan yleensä noin kerran vuodessa. Nyt ennen vuoden vaihtumista oli hyvä ajankohta.

Laitoimme joulukuusenkin esiin vielä hetkeksi, onhan tässä vielä päiviä ennen loppiaista. 

Keittiön pöytäkin pyyhittiin kluutirätillä.

Uunista heitettiin pois Juhannuksesta jäänyt pannukakku.

Puista ekovessaa ei tarvitsekaan koskaan pestä sisältäpäin.

Oleskelukamarin kirjahylly järjestettiin ja tyynyt pöyhittiin.

Kolmen Barbin ja yhden Kenin kommuuni toivottaa uuden vuoden tervetulleeksi. 

Papaatit paukkumaan!

Talvimukit ja banaanikeksit

Maalasin Siiselille ja itselleni isot mukit, niistä voi juoda teetä iltaisin. Oikeastaan maalasin ne jo jokin aika sitten, mutta nyt vasta sain kuvattua niitä.

…ja näyttäisi siltä, että kuvatessa on ollut roskia pöydällä. No, jokatapauksessa olen myös pariin otteeseen valmistanut itsekeksimiäni banaanikeksejä, joihin minulla on suurpiirteinen ohje:

Ehkä 2-3 dl jotain leseitä, ehkä kaura semmoisia?

Intiaanisokeria, 1-2 dl luulisin?

Jonkin verran vehnäjauhoa, ehkä dl?

Leivinjauhetta heitettynä kädestä, ehkä sitten 2 tl?

Suolaa myös kädestä, 1 tl, arvelen

2 kpl banaaneja (tästä olen varma)

Voitakin sulatin joukkoon kimpaleen, ehkä 100 g?

1 muna (tästä olen myös varma)

Ensin kuivat aineet sekaisin, sitten banaani muussiksi, voi sulaksi, muna rikki ja kaikki aineet sekaisin. Taikina oli vähän löysää, joten se lusikoidaan pellille. Paistetaan 175 asteessa, mikäli muistan oikein. Kokeillaan haarukalla, kun ei tartu enää haarukkaan, on valmis. Keksit jää pehmeiksi ja on hyviä kylmän maidon kanssa.

Ja sitten vielä sarjakuva, joka on jo seurakuntalehdessä julkaistu, joten minäkin sen voin nyt julkaista, kerta minun tekemäkin on.

Raakasuklaata

Minulla ei ole ohjetta. Ostin kuitenkin kaakaovoita ja raakakaakaojauhetta kaupasta. Sulattelin vesijauheessa kaakaovoin ja vähän kookosöljyä ja sitten heitin sekaan kaakaojauheen, vähän suolaa, intiaanisokeria ja mantelirouhetta. Suola ja sokeri jäi sekaan pyörimään, koska eihän ne rasvaan sula, mutta maku oli silti hyvä. Kannattaa kokeilla, on kuulemma tosi terveellistä.

Tein uuden satsin juuri, tämä on niin terveellistä, että oli vaan ihan pakko.