Niska niks

Olen satuttanut niskani. Olin menossa selälleni maaten, kun niskassa joku liikahti huonoon asentoon ja tuli älyttömän kipeäksi. Siitä on kai nyt viikko ja pää kääntyy jo ilman tajutonta tuskaa, mutta lääkkeet tärisyttää ja muutenkaan en ole niin tajuissani kuin yleensä.

Otin aiemmin jo kuvia, joissa perunoissa näyttää olevan metallinhohtoväri, mutta en ole jaksanut päivittää blogia.

Olin perjantaina tekemässä seurakunnalla lapsille kasvomaalauksia ja yksi lapsista keksi pyytää kokispulloa käsivarteensa. Tärisevin käsin sen maalasin. Kaikkea ne keksiikin.

Seurakuntalehteen piti myös tehdä sarjakuva, jonka sain tänään vihdoin tehtyä, koska juuri nyt oli takaraja sen valmistumiselle. Ihan kamalaa, kädet eivät toimi niinkuin pitäisi ja se vaikeuttaa älyttömästi. Piirtäessä asentokaan ei ole yleensä mikään hyvä.

Minulla oli muuten lapsena jonkinlaisia pelkotiloja ja sain monelta aikuiselta ohjeeksi lukea iltaisin raamattua. En vieläkään ymmärrä, millä logiikalla se auttaisi pelkoihin. :D

Perunaa ja kaikkea

Taitaa olla syksy tulossa, tomaatti tuottaa nyt paljon ja äidin antamat joriinit kukkii. Sain äidiltä tänään ihania sieniä, valmiiksi puhdistettuja ja keltaisia.

Perunoista on kasvanut niin isoja, että niitä kannattaa jo syödä. Sininen väri ilahduttaa aina ja olen kokeillut miten väri säilyy eri tavoilla valmistettaessa.

Jotain rupea ja syylää niiden pinnalla on, mutta olen ne vaan leikannut pois. Ovat vielä niin uusia kumminkin, että kuori lähtee hieromalla tai raapimalla. Ei tullut otettua kuvaa, mutta perunoita pestessä niiden kuori näyttää melkein metallinhohtoiselta.

Höyryttämällä sininen väri säilyy aika tummana. En ole vielä kokeillut keittää vedessä.

Höyrykeitettyjen perunoiden keitinvesi oli jännittävän vihreää. Mitään järkevää käyttöä en sille keksinyt.

Paistoin vielä höyrytetyt perunat. Mitään erityisen kauniitahan nämä eivät ole, mutta maku oli hyvä.

Perunaa raastaessani minulta pääsi villi ja äänekäs "Wihii!"-huuto, en ole ikinä nähnyt näin mielipuolisen väristä raastetta.

Harmikseni röstissä väri vaaleni ja muuttui harmahtavammaksi. 

Silti iloitsin, koska se näytti kuitenkin paistetulta meduusalta.

Kakkua ja tähdenlentoja

Viikonloppuna juhlittiin Karhuntassun syntymäpäiviä. Kakku matki pöytävuorta ja sen päällä oli marsipaanikaktuksia. Omenankukka sai jo idean omasta kakustaan, sen pitäisi kuulemma olla tulivuori, josta valuu hehkuvaa laavaa. Aavistan, että voi olla hiukan vaikea.

Eilen Siiseli paistoi meille hyvät pihvit ja sen jälkeen me maattiin ulkona peiton alla katsomassa tähdenlentoja. Tähdenlennot oli kivoja, mutta pihvi oli mun suosikki.

Eilen oli se päivä

kun 2 viikon haaste loppui. Jaksoin juosta paremmin kuin alussa ja juoksin vielä kovempaa vauhtiakin. Palaudun nopeammin, enkä enää puuskuta niin paljon. Siiseli oli oikeassa jälleen kerran, enkä pääse laivalle. :-(

Tässä on kyllä se ihan väärin, että minun mielestä nythän juuri pitäisi päästä laivalle. Huom. Siiseli, luet tätä kumminkin!

Lempiväri

Sanon sen aina olevan punainen, niinkuin se onkin, mutta silti...

Ai niin, juoksu sujuu jo paremmin, en taida päästä mihinkään laivalle.

Lyödäänkö vetoa?

Meillä on Siiselin kanssa veto. 

En ole koskaan ollut hyvä juoksija. En jaksaisi millään, hengästyn ja väsyn nopeasti. Silloin tällöin teen kilometrin lenkin, muttei se tunnu ollenkaan hyvältä, vaan inhottavalta. Sanoin Siiselille, etten usko, että ikinä voisin juosta kilometrin helposti ja niin, että juoksusta tulisi mukavan tuntuista. Löimme siis vetoa. Jos kahden viikon kuluttua kilometrin juoksu yhä tuntuu inhottavalta, Siiseli vie minut laivalle, mutta jos se alkaa selkeästi helpottua, minä kerron kaikille, miten Siiseli oli jälleen kerran taas oikeassa.
Olen lupautunut nyt kahden viikon ajan tekemään Siiselin kuntokuurin mukaisesti. Tänään juoksin puolitoista kilometriä, koska minulle ei etukäteen kerrottu, mitä kautta juostaan ja minkä verran. Aika tyhmää, jos en nyt pääsekään laivalle.

Pihan siniset perunat kukkivat edelleen kovasti ja hätäpäissäni kaivoin yhden satsin ylös. Ne oli aika pieniä, joten kai on pakko pystyä odottamaan vielä.

Ensimmäinen peruna

Perunat olivat tehneet sinisiä kukkia.

Kaivoin kokeeksi.

Löysin! 
Pestynä peruna olikin melkein musta.

Laitoin äkkiä voita pannulle.

Viipaloin perunankin sekaan. Paistuessaan se sinistyi jännittävästi.

Sininen peruna siniseltä lautaselta oli tavallista parempaa, mutta se saattoi johtua myös voista.